Oon vähän miettinyt viimeaikoina tätä blogia. Aloin kirjoittamaan sen takia että mulla oli ajatus siitä että pitäisi lihota ja voisin kirjoittaa tänne siitä päiväkirjamaisesti. Sitten sain tietää Riisin sairaudesta ja kaikki kääntyi päälaelleen, aloin kirjottamaan siitä miltä se musta tuntu, miten se vaikuttaa meidän suhteeseen yms. Sitten erottiin ja vuodatin vähän sen aiheuttamia tunteita.
Nyt olen kai päässyt erosta melkein yli ja en enää tiedä mitä kirjoittaa tänne. Jatkaa vuodattamista siitä miten huolissani olen edelleen Riisistä, kertoakseni omasta nukkumisestani ja siitä että syön lähinnä juustonaksuja?
En mä enää edes oikeen tiedä mitä puhua kriisipisteellä. Tuntuu että asiat on kuitenkin aika hyvin eikä mulla ole "oikeutta" käydä siellä koska on muita joilla on suurempia ongelmia. Vähän sama tunne on kahvihetkien ja tän blogin kanssa. Kyllä, tyhmää, tiedän. Onhan mulla oikeus kirjottaa blogia jos haluan vaikka ei olisi minkäänsortin ongelmia.
Luulen että on aika lopettaa kirjoittaminen, harkitsen sitä kyllä vielä uuden vuoden yli. Voi tosin olla että pyörrän päätökseni heti seuraavana päivänä lopettamisesta. Ehkä haluaisinkin kertoa enemmän henkilökohtaisia asioita, poistua tästä melkein tunnistamattomuudesta. Jos poistuisin tunnistamattomuudesta, haluanko säilyttää vanhatkin kirjoitukset sillä vaaralla että joku tuttu jonka en haluaisi tietävän tätä kaikkea, löytää tiensä tänne?
En tiedä. Ainakin toistaiseksi tänne laskeutuu kirjoitusten osalta hiljaisuus.
Olis kyl kiva jos kirjoittaisit tänne vielä, vaikka ihan elämää koskevista normaaleista asioista! Ja anonyymisyytes vois hieman peittoutuu? Omia valokuvia vähäsen taikka päivästäs jotain tiettyä? Miten haluat. Mutta se on fakta että blogin pitäminen/kirjoittaminen on tosi terapeuttista. Mutta tee miten itsestäs sille tuntuu.
VastaaPoistaps, Hyvä ettei sun ja Riisin ero enään tunnu niin pahalta ! Elämässä eteenpäin :--3
Kiitos tekstistä, älä kuitenkaan lopeta.
Määkin toivosin ettet lopettais, mää oon tykänny niin paljon lukee näitä sun juttujas.. :/
VastaaPoistaÄlä lopeta oot yks mun lemppari bloggaajista!!
VastaaPoistakirjoita vielä, sun blogi on saanu uusia merkityksiä vaikka se ensimmäinen olisi jo haudattu, mielelläni lukisin sun juustonaksudieetistä, he he, enemmänkin,
VastaaPoistaäänestän jatkoon, hyvää uuttavuotta
Ei, se ei kyllä mikään juustonaksudietti ole. Ne vaan sattuu useimmiten nykyään olevan ainot "ruoka" mikä maistuu
Poistakuhan skoijasin
Poistaälä lopeta, älä! olis mukava edes joskus lukea sun elämästä ja siitä miten sulla menee...? :(
VastaaPoistaEijeijei älä perkele lopeta, kun tää sun blogis on mahtava ja kiva lukea mitä sulle oikeasti kuuluu :) Pidät vaikka paussia, jos sitten tuntuis taas paremmalta kirjotella ja voithan sä pitää tätä blogias semmosena, että kertoilet elämästäs ja päivistäs, kerrottavaa on varmasti! Vaikka pahimmat vuodatukset on ohi, niin varmana aina löytyy vuodatettavaam jostakin. Niin hyvässä kuin pahassa. Ikävä tulee juttujas jos et kirjota. Ja varoki, jos lopetat kahvihetkessä käymisen, räyh! Et varmana lopeta :(
VastaaPoistaÄlä lopeta:) mä haluun lukea sun kirjotuksia ja sitä miltä susta tuntuu. Älä stressaa blogista vaan anna sen elää omaa elämäänsä. Kirjoita kun haluat. Tuo itteäs ja omaa elämääs esiin. Mä oon kirjottanu kolme vuotta enemmä ja vähemmän aktiivisesti blogia ja oon hyötyny siitä anoreksian, masennuksen, paniikkihäiriön ja sekakäytön kannalta enemmän kun monen vuoden terapiasta. Sen avulla pystyy käsittelemään ongelmiaan ja ajatuksiaan ihan eri tavalla.
VastaaPoistaJa sulla on todellakin oikeus tuntea eri tunteita. Olla surullinen olla vihainen. Ei ne tunteet tarvitse oikeutusta tai sitä että elämässä olisi suoraaan joku huonosti. Ne tunteet tulee liian salamyhäisesti - hiipien, ja ottavat kokonaan valtaansa. Ole nyt surullinen, itke jos itkettää, mutta hymyile ja naura huomenna.
Ja jos Riisi huolettaa mietityttää ahdistaa niin kirjoita, vain niin pääset yli.