Ihanaa laitoselämää

Tässä joku päivä tällä viikolla harrastettiin seksiä (kihlatun aloitteesta) kun ovikello soi. Kumpikin meni paniikkiin, kihlattu juoksee keittiöön kaapaten matkalla jotain vaatteita mukaan ja mä äkkiä peiton alle. Kihlattu koittaa huudella että "jooo, mä tuun kohta" mut ovikellon soittaja, joka on osaston hoitaja ei ilmeisesti kuule koska tulee avaimillaan sisään. Hän jäi tosin kiinni olleen sisäoven toiselle puolelle vielä huudelleen huhuuuu ja mä vastailen jotain et joo oltiin just nukkumas et kihlattu on pukemas päälle et... Osaston hoitaja ja kihlattu lopulta puhu lyhyesti toisilleen huudellen ja meidät jätettiin onneks aika nopeesti rauhaan. Mut voi vitsit kun nolotti.

Ja aiheesta kukkaruukkuun: mulla on melkeenpä kokoajan huono olla, väsyttää henkisesti enkä jaksais mitään. Mielessä pilkahtelee pelottavan usein viiltely, itsensä satuttaminen ja tappaminen. Tyhmää, pelleä ja idioottia? Joo, mutta on vaan niin uskomattoman huono olla ja ei jaksais mitään millään. Työt painaa päälle, masentaa eikä kihlatunaan kanssa mee niin kovin hyvin kai.

Eilen aamulla mentiin kahville yhdessä ennen kuin kihlatun koulu alkoi ja mä meen töihin, piti olla kiva aamu mutta ei kyllä oikeen ollut. Heti melkeen kun päästiin kotiovesta ulos alko joku ihmeellinen, nojooo mä kai vähän jotain loukkaannun ja jotain äh selitän myöhemmin. Mut koko aamu kun oltiin matkalla ja kahvilla nii oli jotenki nihkee eikä ollenkaan kiva tunnelma, ei nyt silleen tiuskittu toisillemme mut onnistuttiin sanomaan jotain tai osottamaan vaan olemuksellamme pientä suuttumusta/vihaa/jotain. Että se siitä kivasta aamuisesta kahvittelusta.

Tuntuu vaan vähän että oon menettänyt kihlatun joillekkin syömishäiriöläisten foorumin tyypeille. Tuntuu että se viestittelee niiden kanssa ihan kokoajan, höpöttää että "se tyyppi sieltä sieltä tätä ja tota" "vitsi ku se ei pääse sinne miittii" "iiiiih nään tota perjantaina jeeee". Kokoajan kiinni puhelimessa viestitellen ja naurahdellen jonkun kivalle viestille, ne ihmiset saa kihlatun paljon paljon ilosemmaks ku mä oon varmaan koskaan ikinä saanu tai tuun saamaan. Puhelin keskeyttää melkeen kaiken, tehdään jotain yhdessä ja tulee tekstiviesti tai joku viesti jonnekkin niin se on pakko kattoa ihan heti.

Tänään mentiin sitten keikalle kun kihlatun vanhalla ihastuksella oli kaks ylimäärästä lippua, ajatuskin tästä oli vähän errr mut lähin messiin silti. Kun nähtiin ne nii alku meni ihan kivasti mut jossain vaiheessa kihlattu lakkas ottamasta muhun mitään kontaktia, ei enää käsi kädessä kävelyä, katsekontaki hädin tuskin ja keikkapaikalla se katos jonnekki muualle. Näin kihlatun mun takana, kävin sanomassa et "hassuu ku pidän tälläsestä musiikista" ja olisin halunnu yhden pusun mut ei. Kihlatun ex-ihastuksen veli oli vieressä. Sit kadotin sen taas. Myöhemmin bongasin kihlatun ex-ihastuksensa ja kavereidensa luota, ja sil näytti olevan oikein kivaa. Tuli aika paska fiilis ja päätin häipätä ulos. Nyt istun sitten ulkona jonkun ulosheitetyn teinin kanssa, heitin sille mun tupakka-askin ja kuuntelen selityksiä. Vittu ulkona on muuten kylmä ja sormet jäätyy kirjottaessa tätä. Kivaa iltaa.

Ehkä kai olen vaan (paska) mustasukkainen.

// EDIT 00:28

Odotin ulkona jotain mitä kaks tuntia, kun kihlattua ei kuulunut niin laitoin tekstarin et onks kamala jono narikassa ku alkaa olla vähän kylmä. Takaisin tuli aika vihainen viesti että ne on lähtenyt jo, sitä seurasi liudallinen tekstiviestejä ja kinastelua. Lopputulos oli se että kihlattu haluaa nukkua yönsä yksin, ja mulla ei mitään hajua minne menisin nukkumaan koska porukoiden luona muuttolaatikot on vallannut mun huoneen. Lopulta uskaltauduin soittamaan yhdelle tutulle, mutta oli tosi vaivaannuttavaa koska ei haluais olla jotenkin rasite ja tällänen. Nyt matkalla sinne, ja kihlattu ei halua kai pahemmin puhua. Sanoin että ottaa yhteyttä sitten kun tuntuu siltä.

Oliskohan aika pitää suhteessa pieni tauko tai erota?...